Lähtöpiste ja karppaaminen

Aloitin siis syksyllä 2010 vähentämään rajusti hiilareita odottaessani toista lastani. Siitä oltiin montaa mieltä, mutta minä kuuntelin itseäni, kroppaani ja oloani. Kuulostaa ehkä joidenkin korvaan hurjalta mutta karppaamisessakin on eri tasoja, enkä siis ollut linjalla "ehdoton ei hiilareille"!! Söin edelleen hiilareita, mutta en syönyt vaaleeta leipää, pastaa ja perunaa enää ollenkaan, kaiken turhan makeenkin jätin pois. Ei kuulosta pahalta, eihän? jo pelkästään tuolla alkoi tuloksia näkyä ja kropassa tuntua myös. Olin voimaa ja tarmoa täys =)

Ennen toista raskauttani painoin 65kg ja nyt n. puoltoista vuotta sen jälkeen, 12.10 painoin 60kg ja pituuttahan multa löytyy 165cm. Tuosta äsken mainitsemastani päivämäärästä olen myös nyt osannut olla täysin lipsumatta safkan suhteen. Joka tarkoittaa sitä että jos painoo edelleen haluan saada alaspäin, on mentävä hetken aikaa mahd. vähillä hiilareilla, ehkä joku max 20g/päivä.
Tarkoittaa siis sitä etten ota sitä yhtä keksiä/pullaakaan kahvilla... yksi keksi jo tekee sen että paino ei ole tippumaan päin. Se ei pilaa karppaamistani, eikä sitä päivää, ei tuo lisäkiloja mutta siltä päivältä painon pudotus pysähtyy ja pysyy ennallaan. Päivittäin on kuitenkin turha käydä vaa'alla. Punnita voi itsensä viikon välein, jolloin tietää kuinka edistystä tapahtuu.

Miksi juuri karppaus??
No siksi että... olen tässä vuosien varrella kokeillut kaikenmaailaman niksejä ja poppaskonsteja laihduttamiseen. Tämä on ainoa joka on itselläni toiminut ja tuloksia tulee nopeesti joka myös osaltaan innostaa jatkamaan. Samalla ruokavalioni on parantunut entiseen verrattuna aika rajusti. Käsitellyt sokerit mm. vaihtunut luonnon omaan makeutus aineeseen Steviaan. Ruokaa tehdään enemmän tuoreista vihanneksista ja kasviksista pakasteiden sijaan. Kiinnostus ruoan laittoon on kohonnut huomattavasti.

Karppilinjalla en koe myöskään joutuneeni oleen ilman herkkuja ja lempiruokia kun vastaavia olen saanut tilalle... Pitsaa ja tortilloja nam...!!! Pitsa... hmmm ... eli siis.. pohjaksi Vyötärönmetsästäjän pitsapohja joka löytyy karpin resepteistä. Teen myös monesti pikaruokaa pitsasta eli ilman pohjaa ja runsaammin täytteitä, lasivuokaan tehtynä. Toisin sanoen pelkät päälliset ja olen tämän itse nimittänyt Vuokapitsaksi =) Tortillat teen "jauholätyn" sijaan ison salaatin lehden päälle ja uskokaa tai älkää, et jää kaipaamaan sitä lättyä sinne alle. Saan siis nykyään syödä paremmin ja enemmän näitä "kiellettyjä" lemppareitani ilman kamalaa morkkista ja nuutunutta oloa, eikä se näy kyljissä muutaman seuraavan päivän ajan.

Kaikesta huolimatta pitää muistaa kohtuus kaikessa... eli ei mättää näitä karppisafkojakaan suuhunsa ihan niin että napa paukkuu, koska silloin kalorimäärät nousee rajusti ja painon pudotus on hieman niinkuin yhtä tyhjän kanssa... toisilla jopa paino sit vaan noussut ja haukkuvat karppamisen ties minne. Kaiken saa kyllä itse pilattua jos niin haluaa.

Itselläni olen huomannut että kun syö karpisti niin ei tule edes syötyä niin paljoa kuin normaalisti olis syönyt.. täyttyy siis jo paljon vähemmällä ja jaksaa ilman turhia välipaloja seuraavaan ruokailuun, ei ees oikeestaan tee mieli mitään.

.... juttua tulisi vaikka kuinka, mut nuorimmainen heräs ja huutelee sängystään. Tarvii siis mennä
ja jatkan taas myöhemmin =)

Aloitus- Nyt tai ei koskaan !!!

Jojoilut on nyt jojoiltu aika tehdä itselleen OIKEESTI jotakin.

Aloitin karppaamisen odottaessani toista lastani ja se oli koko odotusajan pelastus.
Ekassa raskaudessa olin totta kai kasvanut "isoksi" mutta myös turvonnut. Nyt toisella kertaa siis ruokavalion muuttuessa pysyin "normaalina" ja vain vatsa kasvoi asiaan kuuluvasti. Pian synnytyksen jälkeen myös lähti painoa lisää pois 4kg lähtöpainoa ajatellen ennen jälkimmäistä odotusta joka oli 64kg.

Nyt puoltoista vuotta oon tasapainoillut 58kg-60kg väliä, pelkällä ruokavaliolla.
Välillä lipsunut jotakin enempi hiilaripainotteista laittamaan suuhun ... joskus repsahtanut oikein kunnolla hetkeksi aikaa. Olokin on ollut sen jälkeen jotain niin kauheeta että ihmettelen kuinka ees oon itseni antanut lepsuilla. Tärkeimmä ja isoimmat jotka hiilarimätöstä olen täysin karsinut pois itseltäni on mm. pasta, peruna, riisi, vaalee leipä. En siis aloittanut vhh:ta jonkun muoti-ilmiön tai periaatteen takia, vaan sen vaikutuksen ja hyödyn, olon ja oman itseni takia. Paluuta entiseen ei ole!

Ennen niin rakas makaronilaatikko... kuinka sitä voi olla syömättä??? Kokeilin tämän vhh:n aikana syödä lautasellisen tuota kyseistä safkaa. Oli se niin taivaallista, just sellasta kuin muistinkin =) MUTTA hyvä että pysyin hereillä kunnes lautanen oli tyhjä. Mulla oli ennen aina sen ruokalevon tarve ruokailun jälkeen, se oli normaalia. EI, ei oo!!! Nyt oppinut sen että kun ei vedä hiilarimättöö niin ei oo niitä väsyneitä ja nuutuneita oloja.

Haluttuja tuloksia en kuitenkaan pelkällä ruokavaliolla tule saamaan, siksi kuntoilu ja voimahrjoittelu tulee olemaan iso osa tätä projektia. Kuntosalille pääsystä kun on pienten lasten kanssa turha haaveilla niin treenit tehdään kotona, kotiin hankituilla välineillä. Kotoa mm. löytyy siis total flex ja crosstrainer.

Varsinaista tavoitetta (lue päätepysäkkiä) ei ole vaan tarkoitus on tehdä tästä todellinen uusi elämäntapa!!

Mitään treeniohjelmaa en myöskään itselleni tee, koska lasten kanssa se on mahdotonta. Harjoituksia teen nyt alkuun ainakin päivän mittaan ihan miten sattuu. Onhan se jo alku ja varmasti myös jossain vaiheessa alkaa jotakin tuloksiakin näkymään. Lasten saadessa hieman ikää enempi tahtoisin ihan salillekin päästä, mutta sitä ennen mennään nyt näin.