En tiiä onko vaan selityksii taas ettei muka kerkii ja pysty/jaksa. Mut kun jään miettiin taas kahta mennyttä päivää niin keskiviikkona lapset eivät menneet päiväkotiin kun heti aamusta oli hammashoitolaa/lääkärii ja kahteen eri aikaan, niinpä sit loppupäivän vapaan kunniaksi ja kun miehellänikin vielä sattui olemaan vapaa niin lähdettiin veljieni perheiden kanssa Valkeakoskelle seikkailupuistoon, eväiden kera. Siellähän se loppupäivä sit menikin. Kotiin kun päästiin niin meinasin vielä että ois lähetty lenkille kun jo viis lenkitöntä päivää takana. Päivä kuitenkin tuntui jo jaloissa sekä mulla yleensä alkuillasta jo kyllä silmissäkin. Kaikenlisäksi toinen veljistäni vielä pyyhkäs ovesta sisään koko katraansa voimin niin se oli sit sinetöity siinä. :)
Ja sit eilinen... lapset sain päiväkotiin ja mieheni toistapäivää peräkkäin vapaalla, alettiin touhuun rästihommia. Maalaamista, pyykkäystä, vesieristystä, perus kämpän päivittäistä siivoomista... Siinähän se aika sit taas menikin. Maalaaminen vielä hieman jäi kesken kun ajateltiin piiiiiitkästä aikaa käydä ulkona yhdessä syömässä ja siitä sit haettaisiin lapset päikystä. Mulla vaan pahasti tökkinyt toi safkaaminen ja alan oleen jo aika pulassa et mitä sitä söis. Mikään raskas ei mee alas ja tekee vaan oikein etovaa oloo, näin ollut jo muutaman viikon. Kanakorin sain kuitenkin upotettuu alas ja tais siinä poikkeuksellisesti mennä muutama verkkoperunakin ku tiiätteksen Texas-Pete kastikkeen, niin siihen ku dippaa mitä tahansa niin alas menee ;) Kastike oli tällä kertaa ihan vaan iisi medium eikä siis tarttenut pyyhettä otsahikee varten =D.
Juu, ei mitään.. hyvää oli. Haettiin siis lapset päikystä ja tultiin kotiin jossa jo pihassa touhus molemmat velipojat auton kimpussa hieman puskuria oikoen (peurakolari).... ja hetken päästä siitä oli jo toisen velipojan muukin perhe paikalla ja loppuilta meni ihan hurahtaen. Ei siis tänäänkään sitä lenkkiä, nää päivät vaan menee ja menee =/ Illan viel kruunas se et se päivällä nautittu ulkosyöminen tuli kokonaisuudessaan ylös...
Tänään aamulla heti miehelleni sanoin että oli mikä oli niin lenkille on mentävä muuten vanne kiristää jo ihan liikaa. Perus aamusäätöö lasten kanssa, kauheen taivuttelun jälkeen saatu vaatteet puettuu ja aamupissat, sit aamupalalle ja jugurtit pöydällä, lattialla ja tieteenkin sylissä ihan urakalla.... Siis te kaikki äidit kyl tiiätte nää aamusout ja varsinkin jos samalla kilpaillaan kelloo vastaan =) Lapset saatu päiväkotiin ja kotimatkalla tiätty alko hiipiin päänsärky, ajattelin ettei tää oo mahollista ja tää ei kyllä estä mua lähtemästä nyt ulkoileen. Otin heti kotona puolikkaan tonnisen panadolin ja vaihoin urheilupökät jalkaan.... heitin itseni sohvalle peiton alle... Päätä jyskytti niin et joka askel teki pahaa. Ihan pienessä hetkessä siis älytön jysäri. Unta palloon puolille päiville asti jolloin heräsin mieheni puhelinsoittoon. Kehotti ottaa kovemman satsin särkylääkettä, olin samaa mieltä. Raahauduin keittiöön ja siinä sit muistin etten ollut aamutohinassa ottanut kofeiinia ollenkaan. Niinpä otinkin särkylääkkeiden sijaan kaks kofeiinipillerii (puoltoista kuppii kahvii) ja vartti siitä niin alko helpottaa ja siitä puoltuntii niin istun tässä keittiössä kiroittamassa tätä postaustaa eikä tietookaan mistään päänsärystä.
Kofeiinia joudun syömään tässä muodossa niin kuin jo tuossa ylempänä mainitsin että muutama viikko ollut aika heikkoo tuon syämisen kanssa niin samalla myös kahvi on jäänyt yhtäkkii pois ja se etoo niin kovin.
Vaikka en aikasemminkaan oo mikään kahvikissa ollutkaan. Toki useemman kerran päivän aikana kahvin kaatanutkin kuppiin mutta yleensä sen oon aina hetken päästä löytänyt juomattomana jostain kun aina unohdun tekemään jotain muuta =) En siis uskonut olevani kauheen riippuvainen tuosta aineesta, mutta kyllä huomaan että useesti alkaa silmissä painaan ja silloin käsi käy purkilla. Joskus oon aikasemminkin ottanut päänsärkyyn ihan vaan kofeiinia mutta jotenkin vaan en taas osannut uskoo sen voimaan ennen kuin tänään sain siitä hyvän muistutuksen.
Nyt on päivä jo ehtinyt pitkälle siinä mielessä että pyykkivuorenvallotusta ajattelin ehtii ennen kuin lapset haen päikystä. Onkin jos taas niitä kova ikävä, sniif!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti