Asiaa Magnesiumista

Magnesium ja masennus

Päivitetty 2.9.2013

Magnesium on ihmiselle välttämätön, laajavaikutteinen kivennäisaine, joka ehkäisee myös masennusta ja nopeuttaa toipumista siitä, kirjoittavat puolalaiset psykiatrit uudessa kirjallisuuskatsauksessaan. Pyrin tiivistämään tähän uutiseen keskeiset tiedot magnesiumin merkityksestä masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa. Magnesiumin puutteeseen liittyy usein myös D-vitamiinivaje, sillä D-vitamiinisynteesiin osallistuvat entsyymit tarvitsevat magnesiumia.

Noin 60 prosenttia kliinisestä masennuksesta kärsivistä potilaista on ”lääkeresistenttejä”. Toisin sanoen lääkkeet eivät auta heitä. Syynä on tietenkin se, että lääkkeet ovat tehottomia, koska niiden vaikutus ei kohdistu masennuksen todellisiin syihin. Lääkeresistentit potilaat sairastuvat usein muihin samanaikaisiin pitkäaikaisiin sairauksiin. Kaiken lisäksi mielialalääkkeillä on ikäviä sivuvaikutuksia. Näistä syistä psykiatrit ovat tutkineet mahdollisuuksia hoitaa masennusta muillakin keinoin, kuten magnesiumilla, mäkikuismalla, omega-3-rasvahapoilla, ubikinonilla ja muilla ravintolisillä.

Magnesium on alkanut kiinnostaa psykiatreja monesta syystä: Tämän kivennäisaineen saanti ravinnosta on vähentynyt kolmasosaan sadan vuoden takaisesta, ja suuri osa (80 %) väestöstä potee piilevää magnesiumin puutetta. Keskimäärin ihmiset saavat vain 40 % viranomaisten suosittelemasta määrästä, mikä sekin on alakantissa optimaalista terveyttä ajatellen. 

Ranskalaisessa yli 5 000 henkilön tutkimuksessa 23 % naisista ja 18 % miehistä sai magnesiumia alle 60 % saantisuosituksesta. Tuoreessa puolalaisessa tutkimuksessa terveiden urheilijoiden magnesiumin saanti oli vain 66 % suositellusta (Wierniuk ja Włodarek 2013).

Suomalaiset saivat sata vuotta sitten ruoastaan noin 1200 mg magnesiumia päivittäin, mutta nykyään vain vajaat 300 mg. Ihmisen todellinen tarve on 500–600 mg magnesiumia, mutta viranomaissuositus on vain 280–350 mg/vrk. Syynä magnesium saannin vähenemiseen on muun muassa se, että vehnä puhdistetaan nykyisin niin, että vain 16 % sen alun perin sisältämästä magnesiumista ja 24 % sinkistä jää jäljelle kaupan jauhoihin. Magnesiumin puute estää myös D-vitamiinin syntyä auringonvalosta iholla, sillä D-vitamiinia tuottavat enstyymit ovat magnesiumista riippuvaisia (Deng ym. 2013). Näin ollen magnesiumin ja D-vitamiinin vajeet liittyvät toisiinsa ja kumpikin lisää masennuksen riskiä niin lapsilla kuin aikuisilla. Ja kääntäen: magnesiumin käyttö ravintolisänä tehostaa D-vitamiinisynteesiä elimistössä.

Diabeetikot ovat muita alttiimpia sairastumaan masennukseen ja muistisairauksiin. Yhtenä myötävaikuttavana tekijänä on magnesiumin puute, joka ei hevin korjaannu ruokavaliolla. Diabeetikot erittävät magnesiumia tavallista enemmän virtsaan, jolloin heille kehittyy magnesiumvaje, vaikka saanti ruoasta olisikin suositusten mukaista.

Vasta viime aikoina on alettu tutkia ja ymmärtää magnesiumin, D-vitamiinin, omega-3-rasvahappojen ja muiden yksittäisten ravitsemustekijöiden tärkeää merkitystä aivojen normaaleille toiminnoille ja immuunijärjestelmälle. Magnesium säätää yli 350 geeniä, joista suuri osa toimii aivoissa, maksassa ja munuaisissa. Osa näistä entsyymeistä säätää D-vitamiinin synteesiä (Deng ym. 2013, ks Figure 1). Puutoksella voi olla monia vakavia neuropsykiatrisia seuraamuksia. Aivojen tietokonekuvaukset ovat osoittaneet, että lääkeresistenttien masennuspotilaiden aivojen magnesiumpitoisuudet ovat tavallista pienempiä.

Magnesium masennuksen hoidossa

Ensimmäinen kliininen tutkimus magnesiumin positiivisesta vaikutuksesta masennukseen tehtiin jo lähes sata vuotta sitten. Magnesiumsulfaattia ruiskutettiin 50 levottoman masennuspotilaan ihon alle, jolloin 90 prosenttia heistä rauhoittui ja kykeni nukkumaan paremmin (Weston 1921). Sittemmin magnesiumin vaikutuksia on tutkittu paljon rotilla. Monet näistä tutkimuksista ovat vahvistaneet magnesiumin rauhoittavat vaikutukset aivoissa. Esimerkiksi aivovaurion kärsineille rotille annettiin magnesiumsulfaattia, jolloin trauman jälkeinen masennus lieveni.

Magnesiumia on annettu ihmisille yhdessä masennuslääkkeiden (fluoksetiini, imipramiini, bupropioni, sitalopraami, tianeptiini) kanssa, jolloin on havaittu myönteinen synerginen yhteisvaikutus. B6-vitamiini, D-vitamiini, sinkki ja magnesium vaikuttavat yhdessä synergisesti aivoissa. Vuonna 2008 julkaistu kliininen tutkimus osoitti, että magnesium on yhtä tehokasta diabeetikkojen masennuksen hoidossa kuin trisyklinen masennuslääke imipramiini. Magnesiumia on annettu hyvällä menestyksellä myös synnytyksen jälkeisessä masennuksessa. B6- ja B12-vitamiinit edistävät magnesiumin imeytymistä ja prebioottina käytetty inuliini jopa kaksinkertaistaa magnesiumin imeytymisen suolistosta vereen. Suosittelen magnesiumin, D-vitamiinin, E-EPAn ja muiden edellä mainittujen ravintolisien samanaikaista käyttöä ravintolisänä, jolloin tulos on parempi kuin magnesiumilla yksinään.

Eby GA, III, Eby KL: Magnesium for treatment-resistant depression: a review and hypothesis. Med Hypotheses 2010, 74, 649–660 Free Full Text

Eby GA, Eby KL, Murck H: Magnesium and major depression. Kirjassa: Magnesium in the Central Nervous System. Eds. Vink R, Nechifor M, University of Adelaide Press, Adelaide, 2011, 313–330 (ks Serefko ym. 2013)

Serefko A, Szopa A, Wlaź P, et al. Magnesium in depression. Pharmacology Reports. 2013;65(3):547-54. Free Full Text 

Deng X, Song Y, Manson JE, et al. Magnesium, vitamin D status and mortality: results from US National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES) 2001 to 2006 and NHANES III. BMC Med. 2013 Aug 27;11(1):187. Free Full Text pdf

Wierniuk A, Włodarek D. Estimation of energy and nutritional intake of young men practicing aerobic sports. Rocz Panstw Zakl Hig. 2013;64(2):143-8. PubMed